Lusin Kylätalon Kesäpäiviä vietettiin 25.-26.7.2026 Kylätalon ja Sinisen talon pihapiirissä. Päivien anti oli runsasta, aurinkoa, sateen ropinaa, vihmaista tuulta, kädentaitoja, perinteitä, nykyaikaa, hyvinvointia, kulinaarisia nautintoja, kisoja, iloisia kohtaamisia, ja Yle 100-bussi ohjelmineen. Lusin yhdistysten ja kyläläisten lämminhenkinen talkoointo oli ihailtavaa.
Yhtenä mielenkiintoisena ohjelmana oli Lusin Seudun Maamiesseuran järjestämä kyläajelu. Seuran puheenjohtaja Jukka Mansikkala oli laatinut mielenkiintoisen aikamatkan Lusin kylän menneisyydestä nykyisyyteen ja hän toimi myös matkalla kertojana. Aikamatkan lähtöaika oli 1500-luku, josta etenimme jouhevasti nykyisyyteen.
Oman kotiseudun historian ja paikkojen löytäminen on hauskaa, ja nyt se oli helppoa ja leppoisaa, kun ajelulle lähdettiin linja-autolla Kylätalon pysäkiltä ja saimme nauttia 1,5 tunnin ajan valmiista paketista. Saimme tutustua maisemiin, historiaan ja nykyhetkeen aivan uudesta näkökulmasta.
Ajelimme myös reittejä, joita moni ei ole kulkenut: vanhoja hiekkateitä, peltojen ja metsien reunoja ja pätkiä vanhoja Heinola-Mikkeli- ja Jyväskylä-teitä, reitille osui myös mystisiä siltoja. Näimme vanhoja ja uudempia Lusin maataloja, tiloja, rakennuksia, hautoja, muistomerkkejä, luonnon nähtävyyksiä, joissa uhkui sukupolvien työn ja elämän jälki. Termit isojako, ratsutila, rustholli, kruunun tila tulivat myös kerratuksi kyläajelun aikamatkalla.
Ajelimme ja pysähtelimme paikoissa, joissa oli aikoinaan pappila, kaupat, kievari, posti, puhelinkeskus, sepän paja, mylly, vankikuljetusten etappipaikka, tanssilava, tanssikallio, majatalo, ”salakapakka”, kyläkoulu, vanhainkoti, säästöpankki, sahtihalli, huoltoasema, Lusin pirtti, Perinnön kurvi ja monta muuta, joista muistot ovat jäljellä.
Mielenkiinnolla kuuntelimme kylän tarinoita, joihin sisältyy iloa, juhlaa, surua, työtä, käden taitoja, tulen tuhoja, menetyksiä, saavutuksia, taisteluita, sotia, rauhaa, kaupankäyntiä, kievaritoimintaa, kilpailuja, kartanoelämää, pankkitoimintaa, ravikisoja, kinkereitä ja jopa presidentin onnittelukäynti. Nyt näistä on jäljellä tarinat, mitkä ovat elettävissä myös historian kirjojen sivuilla. Osa näkemistämme kohteista seisoo paikallaan entisissä ja myös uusissa tehtävissä ja moni näkemämme tila ja rakennus on yhä osa kylän kulttuurimaisemaa.
Kun mielenkiintoinen, hauska, jännittävä ja opettavainen ajelu päättyi, niin havahduimme nykyaikaan, mutta saimme sisimmässämme hetken asua, elää, tuntea ja kulkea kylän maisemissa ja tapahtumissa. Kylän historia ei ole vain menneisyyttä, se on myös tämän päivän arkea ja juhlaa. Lusi on edelleen elinvoimainen ja elävä kylä, jossa eletään leppoisaa elämää, saadaan paljon aikaan ja työtä tehdään ahkerasti ilman kiirettä. Kylän rikkaus on viehättävä maaseutumainen elinympäristö, jossa ihminen on sinut itsensä, ympäristön ja luonnon kanssa.
Kirjoittanut Raili Forsblom
