Vanhan ajan joulu oli käsintehtyjä lahjoja ja yhteisiä perinteitä. Jouluun valmistautuminen alkoi jo syksyllä, kun juhlapöytää varten varattiin ja suolattiin lihaa sekä katsottiin metsästä sopiva joulukuusi. Lahjojen valmistus saattoi alkaa vielä aikaisemmin: neulottiin, ommeltiin ja tehtiin puisia käyttöesineitä ja leluja. Keinuhevonen tai kelkka oli hieno lahja, ja kaupasta ostetut paketit olivat harvinaisia.
Joulun lähestyessä valmistettiin lipeäkalaa ja sahtia, kunnostettiin koristeita ja siivottiin koti perusteellisesti. Patjoihinkin vaihdettiin uudet oljet. Leipominen ajoittui yleensä joulua edeltävälle viikolle, ja aaton alla valmistuivat laatikot, rosolli, puuro ja rusinasoppa. Joulupöydän herkuissa oli alueellisia eroja.
Aattona kuusi tuotiin sisään ja koristeltiin muun muassa omenoilla, kuusenkarkeilla, nauhoilla, olkikoristeilla ja kynttilöillä. Himmelien ja muiden koristeiden huolellinen säilyttäminen varmisti, että ne ilahduttivat seuraavanakin jouluna.
Jouluaaton tärkeisiin hetkiin kuuluivat sauna ja yhteinen ateria. Savusaunaa ryhdyttiin lämmittämään jo varhain aamulla, jotta se olisi valmis puolenpäivän aikaan. Saunan jälkeen kokoonnuttiin joulupöytään, johon myös talon rengit ja piiat istuivat yhdessä isäntäväen kanssa. Ennen ateriaa isäntä luki jouluevankeliumin, ja kinkku tuotiin pöytään kokonaisena. Myös eläimiä muistettiin ylimääräisellä ruoka-annoksella, ja navettakissat saivat puuroa.
Illan odotettu vieras, joulupukki, saattoi olla lapsille myös pelottava näky. Pukki saapui ryminällä, tummissa tai harmaissa vaatteissa ja piiskakimppu kainalossaan. Lapset piiloutuivat ja uskaltautuivat esiin vähitellen lahjojen jaon alkaessa. Paketteja oli nykyiseen verrattuna vähän, usein vain yksi lasta kohden. Tarkkasilmäinen lapsi saattoi tunnistaa pukin tutusta kädestä tai paidanhihasta. Lähtiessään pukki muistutti kiltteydestä, jotta vierailu jatkuisi seuraavanakin jouluna.
Joulukirkkoon matkattiin hevosreellä olkien tai heinien pehmentämillä istuimilla ja lämpimien peitteiden alla. Kotimatkalla saatettiin ajaa kilpaa hevosten ravatessa ja aisakellojen kilkattaessa. Joulupäivä vietettiin kotona esimerkiksi sana- ja panttileikkien parissa, mutta tapaninpäivänä lähdettiin ajelulle naapureihin ja sukulaisiin.
Joulukausi päättyi talon tavoista riippuen loppiaisena tai nuutinpäivänä, jolloin kuusi vietiin pois ja koristeet pakattiin talteen.
Muistot tuovat esiin, kuinka joulu rakentui pitkistä valmisteluista, käsillä tekemisestä ja yhteisistä tavoista, joista monet ovat edelleen osa joulunviettoamme.
Muistatko, mikä on panttileikki?
Panttileikki oli suosittu seuraleikki jouluna ja muissa juhlissa. Leikissä hävinnyt tai virheen tehnyt antoi pantiksi jonkin oman tavaransa, esimerkiksi huivin, sormuksen tai nenäliinan. Leikin lopuksi pantit lunastettiin takaisin. Joku nosti tavaran esiin niin, ettei toinen nähnyt sitä, ja kysyi: “Mitä tämän pantin omistajan pitää tehdä?” Tehtävä saattoi olla laulu, runo, kumarrus tai vaikka suukko jollekulle. Hauskuus syntyi siitä, ettei tehtävän keksijä tiennyt, kenen pantista oli kyse.
Teksti pohjautuu Pekka Ojasen puheeseen koko kylän puurojuhlassa 2025.
